Mei Mei on alkanut taas pitkän tauon jälkeen harrastamaan sellaista, että se kantaa pientä, vaaleanpunaista pehmojalkapalloaan ympäri taloa ja naukuu söpösti (tosin sen verran kovaa, että aamuyöllä pystyy herättämään nukkuvat ihmiset). Kun Mei Mei tulee vaaleanpunainen pallo suussa tuijottamaan sinua, se on aivan murhaavan hellyttävää! <3  Valitettavasti neitokainen on alkanut harrastamaan tätä nimenomaan aamuyön tunteina, joten olemmekin tällä viikolla heränneet jo kahdesti vaativaan maukumiseen. Kerran taisin jopa nousta heittämään palloa, mutta yleensä tulee vain käännettyä kylkeä, koska kumpikaan meistä, minä tai Markku, emme ole aamuvirkkua sorttia. Ohessa on vanha video Mei Meistä kanniskelemassa jalkapallolelua ihan päiväsaikaan. Hassu pikku kissamussukkani!

Tytöt täyttivät tänään 2 vuotta ja on jo aika laittaa muutama uusi kuva tännekin…

Mei Mei oli pienenä varsinainen linssilude, nyt ei halunnut millään kameran eteen.

Olohuoneesta kuuluu parhaillaan kova töminä… pörrelöt ovat ilmeisesti heränneet nokosilta jokin aika sitten ja oikovat nyt koipiaan jahtaamalla toisiaan — Jep, justiinsa juoksivat tuohon viereeni (makuuhuoneeseen) ja pingahtivat heti takaisin olkkarin puolelle kuin kuminauhan varassa. Ulkona on muuten melkoinen koiranilma (mistäköhän moinen sanonta?), lunta pyryttää sivuttain.

Palasin hetki sitten Espanjan luennolta ja kotiovea avatessani molemmat tytöt kipittivät vastaan eteiseen. Minulla oli yhdessä kädessä hattu ja kotiavaimet, toisessa ruokakassi ja olalla vielä koululaukku, joten siinä vaiheessa kun Mei Mei livahti ankeriaan liukkaudella rappukäytävään, en oikein pystynyt sitä estämäänkään. Onneksi kyseessä ei ole mikään vaarallinen tilanne, alaovi on aina suljettuna ja rapussa on harvoin muita ihmisiä. Naapurissa tosin asuu iso koira, mutta en ole tainnut koskaan törmätä siihen käytävässä. No, ei muuta kuin kamat äkkiä eteisen lattialle ja kissan perään käytävään. Mei Mei oli ehtinyt vasta kolmanneksi ylimmälle porrasaskelmalle (asumme siis toisessa kerroksessa, joka on myös ylin), joten kaukaa sitä ei tarvinnut lähteä hakemaan.

Olen minä yhtenä varhaisena aamuna antanut noiden käydä nuuskimassa käytävää valvovan silmäni alla, jotta huomaisivat ettei siellä oikeasti ole mitään mielenkiintoista. Ilmeisesti suunnitelma hiukan kaatui itseensä, sillä nyt kisut tuntuvat haluavan jokaisella oven avauksella päästä nuuskimaan rapun hajuja. Onneksi kevät alkaa jo lähestyä ja lämpimämmän sään sattuessa voimme antaa kissojen oleilla parvekkeella vapaammin. Ja valjaissa kävelyttäminen totta kai opetellaan, heti kun se tulee mahdolliseksi!

Aamulla Mei Mei tuli naukuen makuuhuoneeseen, kun katsoimme Markun kanssa telkkaria. Se tassutteli ympäriinsä surkeasti maukuen ja ihmettelimme mitä se mahtoi haluta. Pari kertaa Mei Mei tepasteli meidän molempien ylitse, kunnes lopulta asettui makaamaan niin, että sen pää oli Markun reiden päällä ja pylly minun reidelläni. Siihen se sitten kävi tyytyväisenä nukkumaan.

Se naapurikunnassa asti kuultu pamaus johtui päästäni, joka räjähti onnesta!

Taas on aikaa vierähtänyt viime kirjoituskerrasta. Kissojen tutustuttaminen sujui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Jonkin verran muristiin ja sähistiin puolin ja toisin, mutta kovasti kissat olivat silti kiinnostuneita toisistaan. Välillä nuuhkittiin ihan läheltä, välillä vaan tuijotettiin jostain suojaisesta paikasta. Meidän tytöt olivat hieman rennompia ja valtasivat asunnon lattia-alan, kun taas vanhemmat kissat kiipesivät huonekalujen päälle, tai piiloutuivat niiden alle ja tarkkailivat sieltä tiiviisti mitä pikkuiset touhusivat. Vaan kylläpä siskon kissat näyttkivätkin ISOILTA Miskaan ja Mei Meihin verrattuna. Suorastaan jättiläismäisiltä, vaikka ennen en ole pitänyt niitä mitenkään tavattoman kookkaina.

Muutaman kuvan sain napattua päiväsaikaan, auringonvalon suosiollisella avustuksella. Harkitsen kyllä vakavasti investoimista kunnolliseen heijastimeen, jotta kissoja voisi kuvata salamalla ilman sitä, että ne näyttäisivät pelkiltä hohtavilta, valkoisilta läiskiltä valokuvissa. En viitsinyt edes yrittää kuvata siskon kissoja, sillä ne viihtyivät suurimman osan ajasta suojaisissa paikoissa ja olivat varmaan muutenkin ihan tarpeeksi stressaantuneita oudosta tilanteesta. Ei sitä tahtonut mennä tunkemaan kameraa kuonoon kiinni. Täytyy napsia kuvia sitten lähempänä kesää, paremmassa valotilanteesa.

Päätin pitää hiihtoloman, enkä osallistua koulun järjestämään vapaavalintaiseen opetukseen, koska halusin viettää viikon kissojen kanssa. Lisäksi tämä on harvinainen mahdollisuus tutustuttaa siskon kissat ja meidän tytöt toisiinsa, joten menee tärkeysjärjestyksessä opintojen edelle. Tuleehan noita vapaavalintaisia ensikin vuonna.

Lainasin koulusta viimein digijärjestelmäkameran ja napsin sillä muutaman kuvan. Valitettavasti olohuoneen heikon valaistuksen ja jalustan puuttumisen takia kuvista ei oikein tullut taaskaan puuroa kummempia. Olen kyllä luvannut itselleni, että tutustuttamistapahtuman yritän tallentaa valokuvin, mikäli vain onnistuu. Olisi hauska napata kaikista neljästä kissasta yhteinen kuva!

Miska ja Mei Mei eivät olee enää pariin päivään herättäneet meitä kahdeksalta nakertamalla varpaitamme. Alkavat ilmeisesti tottua erikoiseen päivärytmiimme. Molemmat ovat kyllä mestarillisen hyviä ilmaisemaan ruokahaluaan. Miska on jo nyt oppinut, että seisomalla jääkaapin edessä, raapimalla tuolin jalkaa ja naukumalla vaativasti, se saa todennäköisimmin ruokaa. Olisin kyllä suonut, etteivät nuo olisi oppineet tuollaista, ettei ruokailu mene sitten aikuisena ihan hunningolle. Olemme antaneet tytöille ihan reippaasti sapuskaa ja reippaasti ne tuntuvat syövänkin. Toivottavasti eivät saa mitään kamalaa kulttuurishokkia siinä vaiheessa, kun alamme noudattaa jotain kunnollisia ruoka-aikoja jossain vaiheessa. No, ainakin oppivat sitten syömään kuivaruokaa kunnolla. Nykyisellään menee vähän hitaanlaisesti.

Olemme pohtineet onko Mei Mei syönyt Miskankin edestä ruuat, kun se on alkanut näyttää niin pyöreältä. Sylissä se ei kuitenkaan tuntunut erityisen painavalta verrattuna Miskaan. Punnitsimme tytöt tänään (kahden viikon punnitustauon jälkeen) ja itse asiassa Miska painoi noin 60 grammaa Mei Meitä enemmän (normaali suhde).  Lopulta tulimme siihen tulokseen, että Mei Mei vain näyttää isommalta, sillä sen turkki on huomattavasti Miskan turkkia pöyheämpi. Mei Meillä on puuhkea, pehmoinen kauluri kasvamassa ja sen turkki pölähtää aina takaisin sojottamaan silittämisen jälkeen. Miska taas pysyy jatkuvasti suht. sileänä ja sliipattuna.

Sain sentään yhden esittelykelpoisen kuvan tytöistä perjantaina. Taas nukutaan. Kyllä minä vielä liikekuvan saan napattua, sen vannon! Odottakaapa vain!

Olin viime viikon perjantaista sunnuntaihin ensimmäistä kertaa kunnolla poissa kotoa sitten kissojen tulon. Lähdin käymään Lahdessa moikkaamassa muutamaa ystävää ja onnistuin matkan aikana tulemaan kipeäksi, siitä johtui tämä pieni tauko päivityksissä. Oli mukavaa tulla kotiin, kun molemmat kissanpennut hölkyttivät vastaan ovelle. Sitä ne eivät olekaan aikaisemmin tehneet.

En ole saanut lainatuksi koulusta kameraa, joten kissoista ei ole uusia kuvia. Täytyy katsoa asiaa uudestaan hiihtoloman jälkeen ja yrittää pärjätä siihen asti digipokkarilla. Tytöt ovat olleet varsin sosiaalisia jo pitemmän aikaa. Tykkäävät olla siellä missä minäkin olen, tulevat esim. mielellään mukaani kylppäriin.  Flunssan takia olen ollut hautautuneena sängyn pohjalle nyt muutaman päivän putkeen ja kiitettävästi ovat kissat pitäneet seuraa. Olemme tottuneet Markun kanssa pitämään huiskaa sängyssä, jotta kissoja voi leikittää samalla kun loikoilee ja katsoo telkkaria. Tänäkin aamuna tytöt vetivät ensin huikeaa rallia suosikkihuiskansa perässä ja sitten painivat oikein urakalla keskenään (kaikki tämä siis meidän sängyllämme, meidän katsoessamme samassa sängyssä TV-ohjelmia). Sitten pallerot väsähtivät ja kävivät nukkumaan viereeni. Sain pitää Mei Meitä sylissä ihanan pitkään ja se meinasi nukahtaa käsivarsilleni, se lutunen lötkö. Otin tyttöjen kanssa vielä illemmalla päiväunet siten, että Mei Mei nukkui käteni vieressä ja Miska selkäni päällä.

Ensi viikolla on hiihtoloma ja olisi tarkoitus mennä kissojen kanssa ensimmäiselle matkalle yhdessä. Jopa niinkin kauas kuin 10 minuutin ajomatkan päähän vanhempieni luokse, mihin tuomme myös isosiskoni kaksi maatiaiskissaa (jokusen vuoden meidän tyttöjä vanhemmat, leikatut kollit). Yritämme tutustuttaa koko nelikon toisiinsa neutraalissa, valvotussa ympäristössä mahdollisimman hellästi ja varovaisesti. Olisi nimittäin mukava jos kaikki kissat tulisivat toimeen keskenään, ettemme joutuisi siskon kanssa jakamaan “mökkivuoroja” ensi kesänä. Vanhemmilla kissoilla on kuitenkin jo kokemusta mökillä olemisesta, joten olisi kiva jos ne eivät pitäisi Miskaa ja Mei Meitä uhkana omalle reviirilleen. Yritämme nyt sitten tutustuttaa kaikki toisiinsa vielä kun tytöt ovat pentuja, niin ehkä selviämme ilman turhia traumoja. Toivotaan parasta!

Miska on ollut tänään hyvin rakastettava. Tietenkin molemmat ovat rakastettavia, mutta Miskalla on selvästi tänään sosiaalinen päivä. Aamulla heräsin 1,5 tuntia ennen herätyskellon soimista siihen, että jokin hurisee nenäni edessä. Kun avasin silmät, Mei Mein suloinen pikku karvanaama tapitti minua ja joku (en nyt halua mainita nimiä) oli parhaillaan jahtaamassa kyynärpäitäni peiton alta. Pennut kiipeilivät päälläni ja halusivat kovasti leikkiä erinäisillä jäsenilläni, kunnes jaksoin nousta antamaan niille ruokaa.

Iltapäivällä sain silitellä tyttöjä, jotka lepäilivät vakiopaikassaan, Markun tietokonetuolissa. Molemmat kehräsivät tyytyväisinä ja Miska oikein venytteli antaumuksella ja esitteli vatsapuoltaan. Sillä on mahdottoman kovaääninen hurina!

Illalla sitten tassuttelin yöpuvussa ympäri asuntoa ja Miska keksi, että haluaa metsästää paljaita jalkojani. Sitä tuntuvat erityisesti viehättävän ihmisten paljaat nilkat ja varpaat ja niitä se jaksaa aina jahdata. Ongelma on vain siinä, että minä en yhtään haluaisi neljää kissan kynsikästä tassua ja paria pennun hampaita koipeeni ilman sukan antamaa suojaa, joten joduin pakenemaan Miskaa olohuoneeseen ja vetämään peiton alla huopatossut jalkaan! Sitten leikittiin koko perheen voimin yhdessä niin, että minä ja Markku heiluttelimme huiskaa, kahisutimme vilttiä ja viskelimme palloja ja nämä kaksi karvasankaria jahtasivat toisiaan taas sellaista 100 km/h -vauhtia ympäri olohuonetta.

Nyt molemmat ovat rauhoittuneet ja kun tulin tähän koneelle, Miska ilmestyi jostain ja kiipesi sänkyyn seurakseni. Tuohon se tassutteli suoraan näppäimistön viereen ja alkoi hurista, kun silittelin sitä. Näytin sille Miirulan sivuilta kuvia sen ja Mei Mein pikkusiskosta, Ellistä, joka kuulemma kovasti isosiskojaan kaipaillee. Miska tapitti minua kysyvästi isoilla, vaaleansinisillä kissansilmillään. Kohta Mei Meikin ilmestyi paikalle ja nyt ne molemmat ovat asettuneet tuohon viereeni lepäämään. Onpa mukava huomata, että ne hakeutuvat seuraani ihan omasta tahdostaan.

Tänään tytöt ovat remunneet oikein kunnolla. Niistä mikään ei ole hauskempaa kuin toistensa jahtaaminen olohuoneessa olevan kissaputken läpi. Eilen näytin huiskan avulla, että putkessa on myös kaksi sivukäytävää (kuin hihat paidassa) ja nyt kisut rakastavat säntäillä sivukäytävien läpi toistensa kimppuun. Yhdessä vaiheessa ne menivät sellaista vauhtia läpi asunnon, että Mei Mei törmäsi suoraa päätä eteisessä olleisiin keittiötikkaisiin. Rassukka klenkkasi vähän aikaa ja huolestuimme, että se olisi loukannut itsensä. Hetken päästä kissat kuitenkin taas juoksivat toistensa perässä kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä Mei Mei tuntunut aristavan vasenta etujalkaansa ollenkaan. Nostin sen vielä syliin ja tutkimme Markun kanssa, antaisiko se koskea tassuun säpsähtelemättä. Antoihan se, joten kyseessä taisi olla vain hetkellinen tärähdys.

Yritin vähän harjailla kissoja tänään, ihan vain harjoituksen vuoksi. Ostimme viime lauantaina niille luonnonharjas-kissaharjan (vähän kuin vauvojen harjat) ja silittelin sillä ensin Mei Meitä, sitten Miskaa. Mei Mei ei häiriintynyt, mutta Miskalla taisi olla meno päällä, eikä se olisi malttanut olla lainkaan siliteltävänä. Täytyy yrittää uudelleen joskus, kun se ei halua jahdata kaikkea liikkuvaa. Miska on kyllä hassu, kun se aina kehrää silitettäessä. Mei Meikin on jo alkanut kehräämään meille. Mukavaa.

Mei Meillä on maailman hassuin leikki itsensä kanssa. Se tykkää jahdata omaa häntäänsä. Saattaa tulla joskus aivan villiksi ja pyöriä hurjana kehää oman häntänsä perässä. Kun se saa hännän kiinni, se ottaa sen tassujensa väliin ja lipoo sitä. Sain kuvattua siitä hetki sitten videota. Leikki oli jo lopuillaan tässä vaiheessa, joten parhaimpia spiraaleja en saanut tallennettua. Suloinen kissan leikkihetki kuitenkin. Enjoy!

Tänään pennut lopulta todella keksivät raapimispuun. Hankimme Saksasta 185 senttiä korkean, nelitasoisen raapimispuun, jossa on pari mökkiä ja ylhäällä kolme erikorkuista “pataa” loikoilua varten. Tytöt eivät aluksi oikein tuntuneet huomioivan koko puuta, mutta tänään Mei Mei keksi, että puusta roikuu eri tasoissa sellaisia kuminauhan päässä olevia höyhenhiiriä. Niistä Mei Mei innostui ja kiipesi suoraan ylimmälle tasolle kiskomaan hiiriä irti kiinnityksistään. Miska meni pian auttamaan ja pitkään ne jaksoivat tempoa ja riuhtoa hiiriä, saamatta niitä kuitenkaan tulemaan mukaansa. Kuminauha aina pingahti jossain vaiheessa takaisin, vieden hiiren mukanaan poukkoilemaan. Leikki tuntui olevan kissojen mielestä hyvin addiktoiva, koska ne jaksoivat juosta puuta ylös alas pitkän aikaa.

Kissat antavat jo silittää itseään, väistämättä ja menemättä mataliksi. Mei Mei on tässäkin asiassa Miskaa hiukan rohkeampi ja tuntuu jopa pitävän paijauksesta. Se ei edes hermostunut, vaikka jouduimme Markun kanssa putsaamaan sen silmäkulmaa tänään hiukan. Miska oli eilen kyllä oikea sydäntenmurskaaja, kun se kellahti paijattaessa selälleen, antoi silittää massuaan ja kehräsi! Mei Mei ei ole vielä kehrännyt, mutta on syliin otettaessa hyvin rauhallinen ja kiltti.

Olen tosi ilahtunut ja yllättynyt siitä, kuinka nopeasti kissat tuntuvat kotiutuneen tänne. Tänään iltapäivällä ne ovat jahdanneet toisiaan hirmuista vauhtia, vetäen eteisen mattoja perässään rullalle. Reitti menee olohuoneen kissaputkesta, eteisen kautta Markun huoneen sängyn alle ja takaisin. Pikkuisia pentujahan nuo ovat, mutta saavat kyllä isoa ryminää aikaan juoksumaratooniensa aikana! Oikein mukavaa, kun talossa on elämää!

—

Lisäys: Hihhei! Kävin juuri hakemassa videokameran Markun huoneesta, jotta saisin laitettua raapimispuuleikeistä kuvatun videon nettiin. Siellä ne tytöt ovat vallaneet Markun työtuolin ja loikoilevat vieressä, kun Markku tekee töitä nyt siis keittiötuolilla istuen. Silitin Miskaa, joka heti kellahti selälleen ja antoi rapsuttaa masuaan. Ja kehräsi! Kyllä lämmittää sydäntä.

Lauantaina 6. helmikuuta koitti päivä, jota olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa! Kaksi maailman suloisinta ragdoll-pentua saivat viimein tulla kanssamme kotiin, asuttuaan syntymästään lähtien aina 12 viikon ikään kasvattajiensa hellässä huomassa. Lähtö kasvattajien luota sujui rauhallisissa merkeissä. Cindy-emo ja pikkusisko Elli jättivät pikkuisillemme rennot jäähyväiset, eivätkä Miska ja Mei Mei itsekään olleet moksiskaan uudenlaiseen kantokoppaan joutumisesta. Autossa Miska naukaisi muutaman kerran hätääntyneesti, mutta tuntui rauhoittuvan, kun juttelin sille ystävällisesti. Mei Mei suoriutui matkasta kuin vanha tekijä ja ehti jopa ottaa lyhyet unoset tuon 15 minuuttia kestäneen ajon aikana.

Kotona veimme tytöt ensin kylpyhuoneeseen, missä esittelimme niille kissanvessan. Varovaisen nuuhkimisen jälkeen molemmat onnistuivat kömpimään vessan luukusta sisään, eikä ihmisten avustusta oikeastaan tarvittu. Tämän jälkeen näytimme pennuille missä niiden ruokapaikka sijaitsi. Vielä eivät tarjolle asetetut keitetyt, maustamattomat broilerisuikaleet, pakastimen kautta käytetty raaka jauheliha, kuivaruoka ja raikas vesi maittaneet, mutta oliko tuo nyt ihmekään, kun kissat olivat juuri syöneet ja uudessa paikassa oli aivan liikaa mielenkiintoista tutkittavaa.

Annoimme tyttöjen tutkia paikkoja vapaasti ja vierittelimme niille muutamia leluja virikkeeksi. Miska tutustui taloon rohkeammin, Mei Mei jäi hengailemaan keittiön pöydän alle, missä oli mukava taiteilla tuolien jalkojen lomassa. Olohuoneeseen hankituista kissaleluista suosituimmiksi osoittautuivat rapiseva kissaputki ja Ikean pahvilaatikosta taiteiltu “leikkimökki”. Niissä oli mukava säntäillä ja hyökkäillä lelujen (ja välillä siskon) kimppuun.

Emme olisi Markun kanssa millään malttaneet mennä nukkumaan, mutta viikonloppu oli ollut kiireinen ja tapahtumantäyteinen, joten väsymys iski vastustamattomana puoli kahdentoista aikaan yöllä. Tässä vaiheessa kissat olivat keksineet, että makuuhuoneen tietokonetuoli soveltui mitä parhaiten lepopaikaksi ja olivat käpertyneet kylki kyljessä kyseiselle tuolille nukkumaan. Siinä ne jatkoivat uniaan meidän mennessämme nukkumaan vieressä olevaan sänkyyn.

Aamulla ennen kahdeksaa heräsin kesken tapahtumarikkaan unen siihen, että jokin nipisti minua varpaasta. Kesti jonkin aikaa tajuta, että sehän on Mei Mei, joka oli siirtynyt tuolilta sängyn jalkopäähän ja yritti metsästää peiton alta pilkistäviä varpaitani. Lähempi tarkastelu osoitti, että myös Miska oli tullut sängylle loikoilemaan. Ne eivät vielä oikein halunneet tulla silitetyiksi, vaan menivät mataliksi tai väistivät, kun ajattelimme paijata. Yritimme olla mahdollisimman hienotunteisia ja antaa niiden mieluummin tulla itse meidän luoksemme, ja ei niillä mitään läheisyyttä vastaan tuntuntkaan lopulta olevan. Ainakin Miska oli jo tulossa kävelemään päällemme, kun makoilimme sängyssä.

Nousin ylös ja menin pentujen kanssa keittiöön, missä ne tuntuivat viimein keksineen tarjolla olevan ruuan ja söivät yhdeltä istumalta kaiken jäljellä olleen lihan. Annoin niille heti perään purkkiruokaa (lammasta, jota saimme kasvattajilta mukaan kissojen haun yhteydessä) mikron kautta käytettynä ja sekin meni nopeasti parempiin suihin.

Sunnuntaina iltapäivällä meillä kävi vieraita. Äiti ja isosiskoni 7-kuukautisen tyttärensä, minun kummityttöni, kanssa. Pennut herättivät kovasti ihastusta kauniilla ulkomuodollaan ja pienuudellaan. Vauva ei tosin tainnut oikein vielä tajuta kissoista mitään, vaan piti olohuoneen isoa jumppapalloa huomattavasti mielenkiintoisempana asiana. Annoimme Miskan ja Mei Mein olla aika rauhassa, emmekä hirveästi mesonneet niiden ympärillä. Leikitimme niitä huiskalla, mikä on niiden mielestä oikein hauskaa ja leikin tiimellyksessä saimme jo hiukan silitelläkin niitä.

Suurimman osan päivästä tytöt nukkuivat Markun työhuoneen tietokonetuolissa. Teimme illalliseksi itsellemme ruokaa pakaste-seitistä ja annoimme kissoille keitettyä, maustamatonta seitiä iltapalaksi. Se oli ilmeisesti hyvää, koska ne söivät kaiken pois melko lyhyen ajan sisään. Illan ajan kokosimme tätä blogia, jonka ulkoasu on osittain minun suunnittelemani (hyvää harjoitusta koulua varten). Olemme myös valokuvanneet kissoja digipokkarilla, mutta kuvista tulee melko puuroisia heikon valaistuksen ja kissojen liikkuvuuden vuoksi. Yritämme napsia niistä kuvia aina kun ne hetkeksi rauhoittuvat paikoilleen. Olen ajatellut lainata koulusta järjestelmäkameran, jotta saisimme otettua muitakin kuin nukkumiskuvia.

On se kyllä aivan ihanaa, kun kotona on kaksi maailman kauneinta, suloisinta ja ihaninta pikku kissanpentua!